1. Kirjaimet ja ääntäminen

A B C Æ D E F G Ø H ¦ I J ¬ K L M N O P R S Þ T U Ý V Z

Erikoista selvitystä kaivannevat ainoastaan seuraavat kirjaimet:
C äännetään kuten ts suomen sanassa tsaari, z saksan sanassa ziehen; Æ äännetään tsh (tj ruotsin sanassa tjäna); Ø äännetään soinnillisena tsh:nä (g englannin sanassa gentleman); ¦ äännetään kuin voimakas h (ch saksan sanassa nach); ¬ äännetään kuin soinnillinen sh (j ranskan sanassa journal); Þ äännetään kuin sh (sh englannin sanassa she, sch saksan sanassa schön); Z äännetään kuin soinnillinen s (s saksan sanassa sagen, z englannin sanassa lazy); NK ja NG äännetään kirjaimellisesti, esim. lon-ga, dan-kas (ei kuten suomen lanka, langan).

Peräkkäin sattuvat vokaalit kuuluvat eri tavuihin ja äännetään erillisinä - esim. balau äännetään 'ba-la-u'. Sen sijaan puolivokaalit J ja Ý muodostavat toisen vokaalin kanssa diftongin ja ne äännetään samoin kuin vastaavat suomen diftongit, esim. junaj äännetään 'ju-nai' ja baldaý 'bal-dau'.

Äänen paino on aina viimeistä edeltävällä tavulla - edellä olevissa esimerkeissä JU-na, ba-LA-u ja BAL-daý . Avoimessa (vokaaliin päättyvässä) painollisessa tavussa kyseinen vokaali äännetään hieman pidentyneenä.

2. Sanaluokat

Substantiivin pääte on -o.
domo - talo
parolo - puhe
skribo - kirjoitus
libro - kirja

Adjektiivin pääte on -a.
granda - suuri
bela - kaunis
parola - suullinen
skriba - kirjallinen

Verbin pääte on -i.
paroli - puhua
skribi - kirjoittaa
esti - olla

Adverbin pääte on -e.
parole - suullisesti, puhuen
skribe - kirjallisesti
hejmo - koti, hejme - kotona
øojo - ilo, øoje - iloisesti

3. Artikkeli

Jos käsite on määräämätön, esperantossa ei käytetä mitään artikkelia sen ilmaisemiseen.
domo - talo, hundo - koira

Jos puhutaan jostain tietystä, tunnetusta, mainitusta, lähemmin määritellystä, käytetään määräistä artikkelia la.
Mi havas hundon. La hundo estas vigla. Minulla on koira. Koira on vilkas.
La suno brilas. Aurinko paistaa.
la plej bela, la unua - kaunein, ensimmäinen

Artikkelin käyttö vastaa pitkälti muiden kielten käytäntöä. Esperantossa ei kuitenkaan noudateta eri kielten knoppeja, vaan artikkelin käytön määrää todellinen tarve.

4. Monikko

5. Objekti

Pääte liitetään myös adjektiiviin.
Mi legis bonan libron. - Luin hyvän kirjan.

Monikossa -n sijoitetaan j:n jälkeen.
Mi manøas varmajn terpomojn. - Minä syön lämpimiä perunoita.

6. Vertailu

Myös adverbeja voidaan vertailla: rapide - nopeasti, pli rapide - nopeammin, plej rapide - nopeimmin.

Komparatiivissa kuin käännetään sanalla ol.
Mia libro estas pli interesa ol la via. - Minun kirjani on mielenkiintoisempi kuin sinun.

Vertailtavien asioiden ollessa samanarvoisia kuin käännetään sanalla kiel.
Mia libro estas same interesa kiel la via. - Minun kirjani on yhtä mielenkiintoinen kuin sinun.

7. Pronominit

Lisäksi esperantossa on persoonatonta subjektia ilmaiseva pronomini oni, joka vastaa suomen passiivia (vrt. ruotsin man, englannin one, they).
Oni diras ke... - Sanotaan että...

Pronominit saavat tarvittaessa akkusatiivin päätteen.
Mi amas vin. - Rakastan sinua.

Kolmannessa persoonassa - hän, he on lisäksi refleksiivinen pronomini si (vrt. ruotsin sig, sin, sitt), joka viittaa lauseen subjektiin - itseänsä, itseään.
Li estas en sia hejmo. - Hän on (omassa) kodissaan; Li estas en lia hejmo. - Hän on hänen (jonkun toisen) kodissa.
Li parolas nur pri si mem. - Hän puhuu vain itsestään.
Mi lavas min - pesen itseni, vi lavas vin -peset itsesi, li lavas sin - hän pesee itsensä.

8. Lukusanat

Lukusanat eivät tavallisessa käytännössään saa mitään päätteitä.
Mi havas unu pomon. - Minulla on yksi omena. Li havas kvin infanojn. - Hänellä on viisi lasta.

Kymmen- ja sataluvut muodostetaan siten, että ykköslukuihin liitetään lukusanat dek - 10 ja cent - 100 kirjoittamalla ne yhdeksi sanaksi.
20 dudek, 30 tridek, 400 kvarcent, 600 sescent, 900 naýcent.

Kymmenien ja satalukujen välillä olevia lukuja ei kirjoiteta yhdeksi sanaksi.
12 dek du, 101 cent unu, 35 tridek kvin, 1996 mil naýcent naýdek ses.

Järjestysluvut muodostetaan peruslukusanoista liittämällä niihin adjektiivin pääte -a. Järjestyslukujen yhteydessä käytetään yleensä määräistä artikkelia.
la unua - ensimmäinen, la dua - toinen, la naýcent-tridek-sepa 937:s.

Lukusanoista voidaan muodostaan myös substantiiveja ja adverbejä.
duo - kakkonen, kaksikko, deko - kymppi, kymmenkunta, unue - ensiksi, due - toiseksi.

9. Verbit

Nykyajan (preesensin) pääte on -as.
Mi sendas - minä lähetän, vi iras - menet/te menette, li sendas - hän lähettää, ni amas - me rakastamme, ili faras - he tekevät.

Menneen ajan pääte on -is. Tätä aikamuotoa kutsutaan preteritiksi. Se vastaa suomen imperfektiä, perfektiä ja pluskvamperfektiä.
Mi sendis - minä lähetin, olen lähettänyt, olin lähettänyt.

Tulevan ajan (futuurin) pääte on -os.
Mi sendos - minä lähetän vastedes, olen lähettävä, "tulen lähettämään".

Konditionaalin pääte on -us.
Mi sendus monon, se mi havus. - Lähettäisin rahaa, jos minulla olisi.

Imperatiivin pääte on -u.
sendu - lähetä, lähettäkää! vivu - eläköön! ni sendu - lähettäkäämme! Li iru hejmen! - Hän menköön kotiinsa!

Esperantossa on - kuten monessa muussakin kielessä, mutta ei suomessa - kaksi olla-verbiä, esti ja havi. Jälkimmäinen ilmaisee omistamista. Sen kanssa käytetään akkusatiivia.
Li estas mia amiko, li havas komputilon. - Hän on ystäväni, hänellä on tietokone.

10. Adverbit

Esperantossa on kuitenkin suuri joukko päätteettömiä adverbeja, esim.
morgaý - huomenna, preskaý - melkein, nur - vain, for - pois, pli - enemmän.

11. Prepositiot

12. Kielteiset ilmaukset

Ne asetetaan sen sanan eteen, joka kielletään. Usein tämä on lauseen verbi, mutta se voi olla muukin sana.
Mi volas ne kafon, sed teon. - En halua kahvia vaan teetä.

Jos lauseessa on muu kieltosana, ne jää pois.
Li ne diris ion.=Li diris nenion. - Hän ei sanonut mitään.
Neniu parolas æiujn lingvojn. - Kukaan ei puhu kaikkia kieliä.

13. Kysymyslauseet

14. Akkusatiivi

15. Partisiipit

Aktiivi	Passiivi
lavanta - pesevä	lavata - se jota pestään, juuri nyt pestävä
lavinta - pessyt	lavita - se joka pestiin, pesty
lavonta - vastedes pesevä	lavota - pestävä, se joka kohta pestään

Partisiipeista voidaan tehdä substantiiveja: lavanto - pesijä, ihminen joka on pesemässä. Passiivin ja aktiivin ero näkyy esimerkissä amanto - rakastaja, amato - rakastettu - miehiä! Naisista puhuttaessa: amantino - rakastajatar ja amatino - rakastettu. Aktiivin muodot kertovat tekijästä (joka siis on aktiivinen) ja passiivin muodot vastaavasti teon kohteesta (johon teko kohdistuu, joka siis on tämän suhteen passiivinen).

Partisiippeja voi käyttää myös adjektiiveina ja ne saavat monikon päätteen. Lavitaj tasoj - pestyjä kuppeja, irontaj trajnoj - lähteviä junia.

Niitä voi käyttää myös adverbien tapaan ja korvaamassa suomen sivulauseita:
Sendinte la leteron mi telefonis al Jussi - Lähetettyäni/kun olin lähettänyt kirjeen, soitin Jussille.

Passiivi muodostetaan esti (olla)-verbin vastaavista aikamuodoista, liittämällä niihin passiivin partisiippi. Käytetäänkö preesensiä vai preteritiä (eli onko pääte -ata vai -ita) riippuu siitä, onko partisiipilla ilmaistu tehtävä esitetty jatkuvana vai lopetettuna.
Li estas amata. - Häntä rakastetaan, hän on rakastettu; la libro estis legata - kirjaa luettiin (parhaillaan); amata ja legata ilmaisevat tehtävän jatkuvana. La libro estis legita - kirja luettiin, oli luettu; la eraroj estas korektitaj - virheet on korjattu, ovat tulleet korjatuksi; legita ja korektitaj ilmaisevat lukemisen ja korjaamisen lopetettuna.

Passiivisen tekemisen suorittajaa ilmaisevan sanan (agentin) edellä käytetään prepositiota de, joskus selvyyden vuoksi fare de.
Li estas amata de æiuj homoj. - Hän on kaikkien ihmisten rakastama, häntä rakastavat kaikki ihmiset; La domo estas aæetita de fremdulo - Talo on vieraan ostama, talon osti joku vieras.

Esperantossa on pyrkimys yksinkertaisiin muotoihin. Monimutkaiset passiivimuodot korvataan usein oni-pronominilla.
Oni amis þin multe = Þi estis multe amata. - Häntä rakastettiin kovasti.

Partisiippimuotoja, myöskin adjektiivisia, voidaan käyttää yhdessä esti-verbin muotojen kanssa, tarkoituksella ilmaista tarkoin kahden tai useampien tehtävien keskinäinen aika, suhde tai jatkuvaisuus.
Li estis foririnta kiam mi alvenis. - Hän oli poistunut, kun minä saavuin.

16. Sanojen muodostaminen

Toinen esimerkki juuresta manø', joka tarkoittaa syömistä (ranskan manger):
manøi - syödä, manøo - ateria: matenmanøo, tagmanøo, vespermanøo aamupala, lounas, päivällinen t. illallinen
manøeto pieni syönti eli välipala, jotain pientä
manøejo ruokala, ravintola
manøebla syötäväksi kelpaava
nemanøebla syötäväksi kelpaamaton
manøa¼oj ruuat, ruokatavarat
manøantoj ruokailijat
manøintoj ruokailijat jotka jo söivät
manøilaro ruokailuvälineet, jossa il väline, ar joukko, o substantiivi

Verbistä manøi voisi tehdä myös eri syömätapoja kuvailevia verbejä
manøeti napostella, manøegi ahmia, manøaæi syödä rumasti, hotkia...

17. Sanajärjestys

18. Oikeakielisyys

Kansallisissa kielissä oikeakielisyys perustuu pitkälti kielen historiaan. Esperantossa on tärkeä sääntö, jonka mukaan jokaisella kielen käyttäjällä on oikeus luoda omia ilmauksiaan. Jos ne täyttävät kielen perussäännöt ja ovat sisällöltään loogisia, ne ovat oikeita. Niistä tulee osa kieltä, jos eri kansallisuuksia edustavat kielen käyttäjät hyväksyvät ne omaan käyttöönsä.

Mikään kieli - ei myöskään esperanto - ole koskaan valmis. Jatkuvasti tulee uusia käsitteitä, uusia ilmaisuja ja ehdotuksia, miten jokin asia tulisi ilmaista. Tämän vuoksi esiintyy kilpailevia muotoja ja välillä käydään koviakin väittelyjä. Tämä on hyväksyttävää kunhan se ei haittaa ymmärtämistä. Kukaan ei kuitenkaan voi yksin määrätä, mikä on oikea muoto. Sen ratkaisee viime kädessä kielen harrastajien kollektiivinen kielitaju.