Kapinmaalla, Etelä-Afrikan etelärannikolla suurinpiirtein Kapkaupungin ja Port Elizabethin välissä sijaitsee yksi maailman erikoisimpia kasvillisuusvyöhykkeitä. Se tunnetaan nimellä fynbos (afrikaansinkielisistä sanoista hieno ja pensas). Alueesta käytetään myös nimityksiä Cape Floristic Region ja Cape Floral Kingdom. Tällä alueella kasvaa lähes 9000 kasvilajia, joista kahta kolmasosaa ei tavata missään muussa maailman kolkassa.

Vertailun vuoksi todettakoon, että kaikissa Pohjoismaissa yhteensä kasvaa hieman yli 3000 vakiintunutta kasvilajia. Tämä kuva-artikkeli perustuu yhden viikon aikana marraskuussa 2008 ottamiini valokuviin. Kuvat aukeavat suurempina omaan ikkunaansa klikkaamalla niitä.

Fynbos-kasvisto on sopeutunut alueen olosuhteisiin. Lämpöä ja auringonvaloa on runsaasti. Talvisateet tuovat myös kosteutta, mutta kasvien pitää kestää kesän kuivuus. Siksi useimmilla niistä on ikivihreät, pienet ja kovapintaiset lehdet, jotka pidättävät hyvin kosteutta. Maaperä on hapanta ja ravinteiltaan melko köyhää. Fynbos-alueen hämmästyttävin piirre on sen lajirunsaus. Runsaus perustuu siihen, että lajit ovat hyvin paikallisia ja jo muutaman kymmenen kilometrin päässä saattaa olla eri lajisto.

Fynbos-kasveilla on usein näyttävä kukinta. Kukinnan tarkoituksena on houkutella pölyttäjiä - perhosia, hyönteisiä ja myös lintuja (medestäjät käyttävät kasvien tarjoamaa mettä). Paras kukinta-aika on keväällä syys- ja lokakuussa, mutta kukkia näkee kaikkina vuodenaikoina.

Fynbos-kasvillisuutta maantien varressa False Bayn itäpuolella. Vuorenrinteet ovat marraskuussa eriväristen kukkien peittämiä. Silmiinpistävin väri on keltainen, mutta joukossa on myös valkokukkaisia pensaita ja pienempiä puna- ja sinikukkaisia kasveja. Oikeassa kuvassa näkyvin keltakukkainen on Hymenolepis crithmoides.

Vasen kuva on Pöytävuorelta. Kuvassa on lähinnä erilaisia restio-kasveja ja kanervia. Oikeanpuoleinen kuva on Kapinniemeltä. Tulipalo on luonnollinen osa fynbos-kasvillisuuden elämää. Se tuhoaa vanhaa kasvustoa, jolloin auringonvalo pääsee maan pintaan asti. Monien fynbos-kasvien siemenet itävät vasta palossa kokemansa kuumuuden jälkeen. Liian usein tapahtuva tulipalo on kuitenkin tuhoisaa fynbos-kasvillisuudelle.

Vasemmassa kuvassa Kapinniemen kasvistoa. Selvimmin erottuvat pincushion (Leucospermum cuneiforme) -proteat. Oikeassa kuvassa Kirstenboschin kasvitieteellinen puutarhan maisemia. Puutarha sijaitsee Kapkaupungin tuntumassa Pöytävuoren toisella puolella.

Fynboksella ei kasva heinäkasveja, mutta niiden sijaan alueelle tyypillisiä ovat yksisirkkaiset restio-kasvit. Vasemmassa kuvassa Rodocoma capensis, oikealla Elegia capensis, joka on myös yleinen puutarhoissa käytetty koristekasvi.

Aizoaceae eli jääruohokasvit ovat suuri ja fynbos-alueella näyttävä kasvisuku. Siihen kuuluvat mm. carpobrotukset, kuten keltakukkainen Carpobrotus edulis, joka tuottaa syötäviä hedelmiä. Se tunnetaan monella nimellä, englanniksi mm. Ice Plant ja Etelä-Afrikassa Sour Fig, suomeksi viikunapäivikki ja hottenhottiviikuna. Välimeren alueella carpobrotukset ovat villiintynet monin paikoin.

Tarkemmin tunnistamattomia jääruohokasveja, kuvattu Cape Agulhasissa Afrikan eteläisimmässä kärjessä, jossa Atlantti ja Tyyni valtameri kohtaavat toisensa. Nämä kasvavat rantatasangolla muutaman kymmenen metrin päässä merestä.

Vasemmalla jääruohokasveihin kuuluva Tetragonia decumbens, sea coral, kuvattuna Cape Agulhasin rannalta. Oikealla tunnistamaton jääruoho-kasvi.

Tienvarsikasveja etelärannikolla. Vasemmalla tarkemmin tunnistamaton jääruohokasvi, mahdollisesti Lampranthus-sukuun kuuluva, oikeanpuoleinen on ilmeisesti Phaenocoma prolifera, False everlasting, Pink Cape Everlasting.

Proteat on iso kasvisuku, joista suurin osa on kotoisin Eteläisestä Afrikasta ja Australiasta. Proteat kasvavat jopa 3 metriä korkeina pensaina. Vasemmalla kuningasprotea (Protea cynaroides), joka on Etelä-Afrikan kansalliskukka. Oikealla pincushion-protea (Leucospermum cuneiforme).

Keltainen pincushion-protea (Leucospermum cuneiforme). Pincushion (neulatyyny)-proteoiden paras kukinta-aika on marraskuussa.

Aikaisemmin yleinen Witskollie-protea (Protea scolymocephala) on harvinaistunut asutuksen levitessä sen kasvupaikoille. Oikealla Pagoda Bush, Common pagoda (Mimetes cucullatus), jota käytetään paljon myös koristekasvina.

Kapkaupungissa sijaitseva pöytävuori on osa Kapinniemen kansallispuistoaluetta. Sen kasvistoon kuuluvat mm. proteoiden sukua olevat Leucadendron-pensaat (tarkemmin määritys epäselvä). Afrikassa ei ole kolibreja, mutta medestäjä-linnut käyttävät hyväkseen kukkien mettä ja siirtävät samalla siitepölyä kasvista toiseen. Kuvassa ilmeisesti kapinmedestäjä.

Kaksi asterikasvia Pöytävuorelta: vasemmalla Hymenolepis crithmoides, oikealla olevan tarkka määritys epävarma.

Asterikasveja Hyväntoivonniemeltä: vasemmalla ohdakemaisen piikikäs Cullumia, ilmeisesti Cullumia squarrosa, oikealla vielä piikikkäämpi Gazania, ilmeisesti Gazania maritima.

Tämä sukunsa ainoa edustaja on Orphium frutescens, Sea Rose. Kuvat ovat Hermanuksen kaupungin rantatörmältä.

Fynboksen tyypillisimpiin kasveihin kuuluvat lukuisat kanervat (Erica). Kuvan kasvi on Erica cerinthoides.

Hernekasveja: vasemmalla Lessertia frutescens= Sutherlandia frutescens, kankerbos, cancer bush, oikealla Psoralea-sukuun kuuluva, tarkemmin tunnistamaton pensas.

Spekboom (Portulacaria afra) on yleinen Addon kansallispuistossa. Se on monille eläimille, mm. elefanteille tärkeä ravintokasvi. Sitä kutsutaan mm. nimillä Elephant foot ja Elephant bush.

Yksi tältä alueelta kotoisin oleva, maailmanlaajuiseen käyttöön levinnyt kasvisuku on pelargoni. Pelargoni tuotiin Eurooppaan 1700-luvulla ja siitä tuli nopeasti erittäin suosittu. Kuvat ovat Hermanuksen kaupungin rantatörmältä, jossa villipelargonit (ilmeisesti Pelargonium cucullatum) kukkivat marraskuussa.

Etelä-Afrikka on monien muidenkin suosittujen koristekasvien kotimaa. Niiden joukossa on sinisarja, afrikansinisarja (Agapanthus praecox) ja kapintulipiippu (Tecoma capensis, Tecomaria capensis).

Monissa trooppisissa maissa suosittu koristepensas makaija (Mackaya bella) on kotoisin Etelä-Afrikan Itäosista. Dietes Grandiflora, Large wild iris puolestaan kasvaa alkuperäisenä pitkin Etelä-Afrikan rannikkoa, mutta nykyään se on myös suosittu puutarhakasvi.

Kirstenboschin kasvitieteellinen puutarha oli valinnut marraskuun kolmantena viikkona viikon kasviksi Liparia spendensin. Liparia kasvaa luonnonvaraisena Kapinmaan etelärannikolla. Oikealla tunnistamaton perhonen imemässä mettä Scabiosa incisasta.

Alla pari Etelä-Afrikassa yleistä, myös fynbos-alueella tavattaa puuta, jotka eivät kuitenkaan ole kotoisin Etelä-Afrikasta:

Puumaiseksi kasvava silkkipuu (kultasilkkipuu) Grevillea robusta kuuluu protea-kasveihin. Etelä-Afrikassa sen voi nähdä mm. sitrus-viljelysten reunalla varjopuuna. Se on yleinen koristepuu kaikkialla trooppisilla alueilla. Grevillea on kotoisin Australiasta. Itä-Australia luonnossa on muitakin samankaltaisuuksia fynbos-alueen luonnon kanssa, joten ainakin osa kasvillisuudesta on kehittynyt jo silloin, kun nämä alueet sijaitsivat lähellä toisiaan.

Jakaranda ei ole fynbos-kasvi, mutta se on niin yleinen koristepuu eteläafrikkalaisissa kaupungeissa, että se on ansainnut paikkansa tässä luettelossa. Jakaranda on kotoisin alueelta, joka sijaitsee Brasilian eteläosissa ja Argentiinan pohjoisosissa. Kuvat Oudtshoornin kaupungista.

Linkkejä:
Etelä-Afrikka Garden Route ja Kapkaupunki 18.-28.11.2008
Eksoottiset kasvit

Lähdeteokset:
John Manning & Colin Paterson-Jones: Field Guide to Fynbos