| Brasilia marraskuussa 2004 | |
![]()
Etusivu
|
![]()
RECIFE - SALVADOR - RIO DE JANEIRO - IGUAÇUN PUTOUKSET Brasilia on valtava maa. Pinta-alaltaan se on 8,5 miljoonaa km², enemmän kuin koko Eurooppa ilman Venäjää. Asukkaita on noin 182 miljoonaa. Myös välimatkat ovat pitkiä. Matkaa Recifestä Rio de Janeiroon, jotka kartalla näyttävät olevan samalla rannikolla, kertyy 2000 kilometriä ja Argentiinan ja Paraguayn rajalla sijaitseville Iguaçun putouksille 3000 kilometriä, yhtä paljon kuin Helsingistä Välimeren etelärannikolle. Maan koosta kertoo jotain myös se, että Recifestä katsottuna Afrikka on paljon lähempänä kuin Brasilian ja Perun raja. Portugalinkielisen Brasilian syntyminen on monen sattuman summa. Eurooppalaiset alkoivat laajentaa maailmankuvaansa 1300- ja 1400-luvuilla erityisesti portugalilaisten purjehtijoiden johdolla. He yrittivät päästä Intiaan kiertämällä Afrikan ympäri, kun taas Espanjan hovin palkkaama Kristoffer Kolumbus purjehti suoraan länteen ja saapui Länsi-Intian saaristoon vuonna 1489. Alkoi kilpailu siitä, kuka saisi hallita jo löydettyjä ja vielä löydettäviä alueita. Paavin siunauksella tehtiin vuonna 1494 ns. Tordesillasin sopimus, jolla maapallo jaettiin Portugalin ja Espanjan kesken. Rajaviiva vedettiin keskelle Atlanttia, 370 merimailia länteen Azorien saarista. Sen itäpuolelta löydettävät alueet kuuluisivat Portugalille ja jakolinjan länsipuoliset alueet Espanjalle. Paavi erehtyi kuitenkin rajaviivan paikasta, sillä muutamaa vuotta myöhemmin (vuonna 1500) portugalilaiset löytöretkeilijät purjehtivat nykyisen Brasilian rannikolle ja huomasivat, että se oli rajaviivan itäpuolella. Portugal saattoi siten vaatia omistusoikeutta tähän maahan. Portugalilaisten pettymykseksi sieltä ei löytynyt suuria rikkauksia, mutta sentään jotain: Pau Brasil-nimistä puuta, josta saatiin punaista väriainetta ja josta myöhemmin johdettiin uuden maan nimi. Brasilian historia on tyypillinen siirtomaa-alueelle: kehitys ja talous nousee ja laskee yksittäisten tuotteiden menekin mukaan. Ensimmäisen nousukauden aiheutti sokeri. Sokerilla oli kova kysyntä kehittyvässä Euroopassa ja sokeriruoko menestyi erityisen hyvin Koillis-Brasiliassa. Sen viljely vaati paljon työvoimaa, minkä vuoksi maahan alettiin tuoda mustia orjia Afrikasta. Kaikkiaan heitä tuotiin noin kolme miljoonaa ennen kuin orjuus lakkautettiin 1888. Uusi ryntäys alkoi 1700-luvulla, kun sisämaasta löydettiin kultaa. Minais Geraisin osavaltioon nousi uusia kaupunkeja kuin sieniä sateella. Kun sokerin viljely ei enää ollut yhtä tuottoisaa, tilalle keksittiin kahvi. 1800-luvulla aloitettiin myös kumin kerääminen. Sitä saatiin ainoastaan Amazonasin alueella kasvavasta kumipuusta. Kun autoissa alettiin käyttää kumirenkaita, kumin hinta nousi pilviin, kunnes englantilaiset onnistuivat salakuljettamaan kumipuun siemeniä ja aloittamaan oman tuotantonsa aasialaisissa siirtomaissaan. Toisin kuin espanjankielinen Etelä-Amerikka, Brasilia ei hajonnut eri valtioiksi 1800-luvun itsenäistymisprosessin aikana, vaan jäi yhdeksi jättiläisvaltioksi. Maan hallitsija tuli aluksi Portugalin kuningassuvusta, mutta parin sukupolven jälkeen brasialaiset syöksivät keisarit vallasta ja julistivat maan tasavallaksi.
Nykyään Brasilia on voimakkaasti kehittyvä kehitysmaa, mutta sillä on edelleen kehitysmaan ongelmat, mm. köyhyys ja epätasainen tulonjako. Viime vuosikymmenien sotilasvallasta on kuitenkin siirrytty demokratiaan ja myös taloudellinen kehitys on lähtenyt liikkeelle erityisesti Rio de Janeron ja Sao Paulon talousalueilla. Brasilia on myös matkailumaa, mutta suurin osa matkailijoista on kotimaisia, erityisesti Rio de Janerosta ja Sao Paulosta. Ulkomaalaiset matkailijat ovat melko harvinaisia, minkä vuoksi palveluissa voi olla vielä puutteita. Muita kieliä kuin portugalia (ehkä espanjaa lukuunottamatta) ei juuri puhuta ja esimerkiksi rahanvaihtopaikkoja voi olla vaikea löytää. Rahanvaihtajat ovat lähinnä kiinnostuneita dollareista, muiden valuuttojen (jopa euron) kurssi oli kilpailun puuttumisen vuoksi huono (3,30-3,45 realia eurolla, kun virallinen vaihtokurssi oli 3,6). Paremman kurssin saa luottokortilla, joko nostamalla rahaa automaatista (jos sattuu löytämään toimivan automaatin) tai maksalla kortilla (jos luottaa myyjään). Brasilian turvallisuustilanne herättää paljon kysymyksiä. Erityisesti suurkaupungeissa on ongelmia: turisteja samoin kuin paikallisiakin ryöstetään jopa keskellä päivää. Rahaa, koruja tai kalliita kelloja ei kannata pitää näkyvillä, samoin kameran kanssa kannattaa olla erityisen varovainen. Kaupungille ja rannalle ei kannata ottaa mukaan enempää rahaa kuin päivän aikana aikoo käyttää ja minkä summan on tarvittaessa valmis menettämään. Riskejä ei kannata kuitenkaan liioitella, normaalilla varovaisuudella pärjää. Suurin vahinko olisi jättää Brasilia väliin pelon vuoksi.
Kiertomatkamme alkoi Recifestä, Brasilian koillisrannikolla sijaitsevan Pernambucon osavaltion pääkaupungista. Se on 1,5 miljoonan asukkaan moderni pilvenpiirtäjäkaupunki. Brasilialaiseen tapaan täälläkin elämän keskus on kilometrien mittainen Boa Viagem-ranta. Recifen lähellä sijaitsevat Unescon maailmanperintölistalle otettu Olinda sekä Porto de Galinhas, joka on täyden palvelun turistikeskus. Bahian osavaltion pääkaupunki Salvador on Brasilian afrikkalaisin kaupunki. Afrikkalaisperäiset uskonnot, tanssit, ja musiikki elävät täällä edelleen. Se oli 1500-1700-luvuilla maan pääkaupunki ja sokeriteollisuuden keskus. Rio de Janeiroa pidetään maan huvielämän ja rantaelämän keskuksena. Kerrotaan, että kaupungin yläpuolella Corcovado-vuorella oleva Kristus-patsas lyö kätensä yhteen, kun cariocat (kuten riolaisia kutsutaan) lopettavat juhlimisen ja aloittavat työnteon. Rio on upealla paikalla vuoriston ja rannan välissä. Kaupungin sisällä on maailmankuulu Sokeritoppa-vuori sekä kuuluisia rantoja kuten Copacabana ja Ipanema. Se on tunnettu myös vuotuisista sambakarnevaaleistaan. Argentiinan ja Brasilian rajalla sijaitsevat Iguaçun putoukset ovat vaikuttava elämys ja pitkän matkan arvoinen nähtävyys. Parhaimmillaan sadekauden jälkeen vettä ryöppyää 275 putouksesta usean kilometrin mittaisella alueella.
Brasilian kuvagalleriat näkyvät parhaiten resoluutiolla, joka on vähintään 1028*768.
| |
| © 28.11.2004 Sakari Kauppinen | Matkat-sivu | ||